Arvioidaan Minä olen! -hyvinvointia kulttuurin keinoin -ryhmään osallistuvien työttömien henkilöiden omaa kokemusta siitä, miten heidät nähdään yhteiskunnassa. Kuinka tärkeää on tulla nähdyksi ja kuulluksi.
Arvioidaan suuren yleisön reagoimista sisältömarkkinointikampanjaan, työttömien tarinoihin sekä mahdollisiin ryhmien esityksiin/näyttelyihin. Millainen mielikuva satakuntalaisilla on työttömyydestä ja millainen vaikutus työttömien tarinoiden jakamisella siihen on.
Erittäin herkullinen aihe olisi arvioida suuren yleisön mielikuvaa työttömyydestä, esim. rajatun haastatteluryhmän avulla (mielikuva ennen ja jälkeen tutustumisen Minun tarinoihin, Minä olen! –valokuviin, artikkeleihin, ryhmäläisiin – muuttuuko käsitys ja miten). Kuinka syvällä on ajatukset siitä, että ”Kyllä töitä tekevälle löytyy” tai, että ”Työttömyys on työttömän oma vika”?
